Johdanto: Jumalan ja ajan suhteen ymmärtäminen
Yksi kiehtovimmista kysymyksistä sekä teologiassa että filosofiassa on, kuinka Jumala on vuorovaikutuksessa ajan kanssa. Onko Jumala ajaton vai onko Hän olemassa ajassa? Jos Jumala on ajaton, miten Hän suhtautuu ajalliseen maailmaan? Nämä ovat monimutkaisia kysymyksiä, jotka ovat kiehtoneet niin tutkijoita kuin uskoviakin. Tässä artikkelissa tutkimme teologisia ja filosofisia seurauksia Jumalan suhteesta aikaan hyödyntäen filosofi **William Lane Craigin** oivalluksia.
Ajattomuus vs. ajallisuus: kaksi näkemystä Jumalasta ja ajasta
Kun ajattelemme aikaa, näemme sen yleensä tapahtumien sarjana – menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Kuitenkin, mitä tulee Jumalaan, on olemassa kaksi erillistä näkökulmaa siihen, kuinka Hän saattaa suhtautua aikaan. Eräs näkemys viittaa siihen, että Jumala on **ajaton**, joka on olemassa kokonaan ajan ulkopuolella. Tässä skenaariossa Jumalalla ei ole menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta; Sen sijaan Hän havaitsee kaiken todellisuuden yhdessä ikuisessa hetkessä.
Toinen näkemys väittää, että Jumala on **ajallinen**, mikä tarkoittaa, että Hän on olemassa ajassa ja kokee tapahtumia järjestyksessä, aivan kuten mekin. Tämän näkemyksen mukaan Jumala on sitoutunut ajan virtaukseen ja vastaa tapahtumiin niiden tapahtuessa. Valinta näiden kahden näkökulman välillä muodostaa perustan suurelle osalle keskustelua, joka liittyy Jumalan suhteeseen ajan kanssa.
Ajattoman Jumalan haaste
Ajatus **ajattomasta Jumalasta** herättää useita filosofisia kysymyksiä. Miten esimerkiksi ajan ulkopuolella oleva Jumala voi olla vuorovaikutuksessa sen sisällä toimivan maailman kanssa? Tästä kysymyksestä tulee vieläkin monimutkaisempi, kun otamme huomioon kristillisen uskon, että Jumala inkarnoitui **Jeesuksen Nasaretilaisen** persoonassa. Jos Jumala on ajaton, kuinka Hän voisi astua historiaan ja kokea ajan ihmisenä?
Kuten **Craig** selittää, yksi tämän näkemyksen keskeisistä haasteista on sovittaa yhteen Jumalan ajattomuus Hänen **persoonallisuutensa** kanssa. Voimmeko ajatonta olentoa tarkoituksenmukaisesti kuvata ”henkilöksi”? Kokemuksemme mukaan persoonallisuus sisältää ajatuksia, päätöksiä ja tekoja – jotka kaikki tapahtuvat ajallaan. Jos Jumala on ajaton, onko Hänellä edelleen henkilökohtainen, dynaaminen suhde maailmaan?
Toinen merkittävä kysymys on kysymys siitä, vaikuttaako aika Jumalan elämään. Onko Jumalalla historiaa vai tulevaisuutta? Ajattomalla Jumalalla kaikki jäätyisi yhteen ikuiseen hetkeen ilman edistymistä tai muutosta. Tämä herättää huolta siitä, voiko Jumala todella olla yhteydessä maailmaan mielekkäällä tavalla, jos Hän ei ole ajan virran alainen.
Ajan jännittynyt teoria
Kysymys siitä, onko Jumala ajaton vai ajaton, voi riippua siitä, kuinka ymmärrämme ajan luonteen. Filosofit ovat tunnistaneet kaksi pääteoriaa ajasta: **jännitetty teoria** ja **jännitetty teoria**.
Ajan **jännitetty teoria** näkee menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden erillisinä ja todellisina. Tämän näkemyksen mukaan menneisyys on poissa, tulevaisuuden on vielä tapahtuva, ja vain nykyinen hetki on todellinen. Tämä dynaaminen näkemys ajasta viittaa siihen, että aika kulkee aina eteenpäin ja tapahtumat syntyvät ja katoavat.
Sitä vastoin **jännittömän ajan teorian** mukaan kaikki hetket – menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus – ovat yhtä todellisia. Aika on tässä näkemyksessä kuin neliulotteinen lohko, jossa jokainen hetki on olemassa samanaikaisesti. Koemme ajan eteenpäin menemisenä, mutta tämä on vain illuusio. Tässä staattisessa ajassa Jumala olisi olemassa ajan ulkopuolella ja näkisi kaikki tapahtumat osana yhtä muuttumatonta todellisuutta.
Ajan vaikutus Jumalan ikuisuuteen
Jos omaksumme **jännittömän ajan teorian**, se tukee ajatusta **ajattomasta Jumalasta**. Tässä näkemyksessä Jumala näkee koko **avaruus-aikalohkon** – menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden – yhtenä täydellisenä kokonaisuutena. Hän ei koe tapahtumia peräkkäin, vaan näkee kaiken kerralla. Tämä antaa Jumalalle tiedon tulevaisuudesta, koska kaikki tapahtumat ovat yhtä todellisia Hänelle.
Kuitenkin, kuten Craig huomauttaa, tämä staattinen näkemys ajasta herättää useita filosofisia ja teologisia ongelmia. Jos Jumalalla ei ole menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta, tarkoittaako tämä, ettei Hänellä ole sisäistä elämää tai tietoisuutta? Ajattomalla Jumalalla olisi yksi, muuttumaton tietoisuustila ilman ajatus- tai kokemussarjaa. Tämä luo melko **jäätyneen** kuvan Jumalasta, jossa kaikki on kiinteää ja staattista, eikä mikään muutu koskaan.
Monille tämä näkemys on epätyydyttävä, koska se ei salli ajatusta **dynaamisesta suhteesta** Jumalan ja maailman välillä. Jos Jumala on olemassa ajan ulkopuolella eikä koe tapahtumia sellaisina kuin ne tapahtuvat, kuinka Hän voi vastata rukouksiin, ohjata yksilöitä tai toimia historiassa?
Ajallisuus ja Jumalan vuorovaikutus maailman kanssa
Sitä vastoin **jännitetty ajan teoria** ehdottaa, että Jumala on olemassa ajassa ja kokee tapahtumia niiden kehittyessä. Tämä näkemys mahdollistaa vuorovaikutteisemman suhteen Jumalan ja maailman välillä. Jumala saa jatkuvasti aikaan asioita, ylläpitää niitä ja vastaa tapahtumiin niiden tapahtuessa. Esimerkiksi kun Jumala jakoi **Punaisen meren** tai johti **israelilaiset** Luvattuun maahan, Hän teki sen tietyllä hetkellä historiassa tietoisena tapahtumien järjestyksestä.
**Ajallinen Jumala** tietäisi asiat niin kuin ne tapahtuvat, ja Hänen tietonsa muuttuisi uusien tapahtumien tapahtuessa. Tämä sallii Jumalan olla aktiivisesti mukana maailmassa, ohjaten ja vuorovaikutuksessa ihmiskunnan kanssa reaaliajassa. Monille uskoville tämä näkemys tarjoaa paremman ja dynaamisemman käsityksen Jumalan suhteesta luomakuntaan.
Tarkoittaako aika Jumalan epätäydellisyyttä?
Yksi vastalauseista ajatusta **ajallisesta jumalasta** on huoli siitä, että muutos merkitsee epätäydellisyyttä. Jos Jumala on olemassa ajassa ja kokemukset muuttuvat, tarkoittaako se, että Hän paranee ajan myötä? **Craig** väittää, että näin ei välttämättä ole. Jumala voi kokea muutoksen tiedoissaan tai teoissaan ilman, että se merkitsee epätäydellisyyttä. Esimerkiksi Jumala voi tietää, että kello on 15.00. yhdellä hetkellä ja 15.01. seuraavaksi. Tämä tiedon muutos ei tee Jumalasta täydellisempää; se yksinkertaisesti heijastaa Hänen tarkkaa tietoisuuttaan ajan kulumisesta.
Itse asiassa Craig ehdottaa, että Jumalan kyky tietää **jännittyneitä totuuksia** – totuuksia siitä, mitä kulloinkin tapahtuu – on merkki Hänen **täydellisyydestään**. Sen sijaan, että se vähentäisi Hänen luonnettaan, se korostaa Hänen täydellistä ja jatkuvaa osallistumistaan maailmaan.
Johtopäätös: Jumalan ajan suhteen mysteeri
Kysymys siitä, onko Jumala ajaton vai ajaton, on edelleen yksi teologian syvimmistä ja haastavimmista kysymyksistä. Molemmat näkemykset tarjoavat ainutlaatuisia oivalluksia ja herättävät tärkeitä kysymyksiä siitä, kuinka Jumala on vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Ajatus **ajattomasta Jumalasta** on linjassa tiettyjen filosofisten aikanäkemysten kanssa, mutta sillä on vaikeuksia selittää, kuinka Jumalalla voi olla henkilökohtainen ja dynaaminen suhde luomakuntaan. Toisaalta näkemys **ajallisesta Jumalasta** mahdollistaa aktiivisen osallistumisen maailman kanssa, mutta herättää kysymyksiä muutoksesta ja täydellisyydestä jumalallisessa luonnossa.
Lopulta mysteeriä Jumalan suhteesta aikaan ei ehkä koskaan saada täysin ratkaistua. Näiden kysymysten tutkiminen kuitenkin syventää ymmärrystämme sekä **teologiasta** että **filosofiasta** tarjoten uusia tapoja ajatella Jumalan luonnetta ja Hänen rooliaan maailmankaikkeudessa.
Jos haluat syvempää keskustelua tästä aiheesta, voit katsoa koko videon: William Lane Craig – Mikä on Jumalan ikuisuus?.